Elinluovutustoiminnan kehittymisen synty, kehityskaari ja tulevaisuus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

12.12.2023 Helsinki, Vuoden vaikuttavuusteko 2023, Vaikuttavuusseuran palkintojenjakotilaisuus Scandic Park Hotel / Kuva: Mediuutiset/Outi Järvinen

Jaakko Långsjö, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, LT, dosentti, TAYS teho-osasto. Vuoden 2023 vaikuttavuusteko yhteiskunta-kategoriassa


Elinsiirteistä on kansallinen ja kansainvälinen pula. Vuosittain elinsiirrettä Suomessa odottavista ihmisistä jopa 10 % menehtyy, koska he eivät saa sydäntä, keuhkoja tai maksaa ajoissa.

Munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa potilaat ohjataan dialyysihoitoon, mikä aiheuttaa vuosittain n. 60 000 euron potilaskohtaiset kustannukset. Vaikka munuaisen siirto ei pelasta potilaan henkeä, sillä on potilaan elämänlaatuun merkittävä vaikutus. Munuaisen siirron jälkeen dialyysihoidot päästään lopettamaan ja siirre mahdollistaa paluun lähes normaaliin elämään. On sydäntä lämmittävää kuulla, kuinka munuaissiirteen saaja ei yhtäkkiä tiedä mitä tehdä kaikella sillä ajalla, joka vapautuu, kun ei tarvitse istua dialyysikoneen vieressä.

Dialyysihoitojen loppumisen myötä jokainen siirtomunuainen säästää vuosittain n. 40 000 euroa yhteiskunnan varoja. Kun siirre keskimäärin toimii lähes 20 vuoden ajan, kokonaissäästö jokaista siirrettyä munuaista kohden lähentelee miljoonaa euroa.

Tampereen yliopistollinen sairaala on elinluovutustoimintaansa kehittämällä pyrkinyt lisäämään elinluovuttajien määrää Suomessa.

Maailmalla laajasti käytössä oleva Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen (eli DCDD) -toiminta otettiin kansallisen pilottihankkeen myötä käyttöön myös Suomessa syyskuussa 2021. DCDD mahdollistaa lohduttoman aivovaurion saaneen potilaan toimia elinluovuttajana kuolemansa jälkeen myös siinä tapauksessa, jossa aivovaurio ei johtaisikaan aivokuolemaan. Yhdessä HUSin kanssa Tays osallistui tämän toiminnan käynnistämiseen Suomessa ainoana pääkaupunkiseudun ulkopuolisena sairaalana. Lisäksi Taysin elinluovutusasiantuntijat ovat kouluttaneet muiden yliopistosairaaloiden henkilökuntaa DCDD-toiminnan käynnistämiseksi. Myös tieteellistä työtä toiminnasta on tehty (sh Salla Salinin maisterin opinnäytetyö läheisten tuntemuksista DCDD-toimintaan liittyen sekä useita kansallisia tieteellisiä julkaisuja). Elinluovuttajien tunnistamista omassa sairaalassamme on pyritty parantamaan paikallisella koulutuksella ja potilastietojärjestelmään luodulla herätteellä.

Taysissa on hoidettu tähän mennessä 12 DCDD-elinluovuttajaa, jotka ovat luovuttaneet yhteensä 23 munuaista. Edellä esitetyn laskelman mukaisesti yhteiskunnallisen säästön määrä lähentelee 20 000 000 €.

Vuosittain Suomessa jää tunnistamatta n. 30 aivokuollutta elinluovuttajaa. Vuosittain n. 30 potentiaalista elinluovuttajaa ei lopulta aivokuole ja elinluovutuksesta on jouduttu luopumaan. Lisäksi joka vuosi n. 30 lohduttoman aivovaurion saanutta potilasta saattohoidetaan harkitsematta elinluovutuksen mahdollisuutta. Vähintäänkin osa näistä voisivat toimia DCDD-luovuttajina. Yhteenlaskettuna luku lähentelee 100 potentiaalista elinluovuttajaa Suomessa joka vuosi, jotka tähän mennessä ovat jääneet elinluovutuksen ulkopuolelle. Elinluovutustoimintaa kehittämällä ja sen tunnettuutta parantamalla myös nämä ennusteettomat potilaat mahdollisesti saataisiin elinluovutuksen piiriin. Tarjoutuva yhteiskunnallisten säästöjen mahdollisuus vuosittain on n. 150 000 000 €.

Suomalainen terveydenhuollon osaaminen on maailman huippuluokkaa. Siltikään emme aina kykene pelastaa kaikkia potilaitamme. Silloin elinluovutuksen mahdollisuuden muistaminen voi tuoda uuden elämän jollekin toiselle.

Elinluovutustoiminnan tehostamisessa on huomattava yhteiskunnallisten säästöjen potentiaali, joka ylittää minkä tahansa muun terveydenhuollossa annettavan hoidon tuottamat säästöt. Lisäksi elinluovutus parantaa vastaanottajien elämänlaatua tavalla, jota ei voi rahalla mitata. Joskus elinsiirto pelastaa potilaan hengen.

Tays on rohkeasti lähtenyt toteuttamaan uutta elinluovutustoimintamallia hyvin tuloksin. Tulevaisuudessa pyrimme paikallisen ja kansallisen koulutuksen kautta edelleen lisäämään elinluovutustoiminnan tunnettuutta, jotta elinluovutuksen mahdollisuus ei unohtuisi silloin, kun potilaan toipumisennuste osoittautuu lohduttomaksi ja kuolema on väistämätön.