Laura Pitkänen, LK, KTM, väitöskirjatutkija, Vaikuttavuusseuran hallituksen jäsen
ICHOM:in 10-vuotisjuhlakonferenssi järjestettiin marraskuun alussa Bostonissa. Mukana oli parikymmentä suomalaista.
ICHOM (International Consortium for Health Outcomes Measurement, www.ichom.org), ja erityisesti sen keulahahmo prof. Michael Porter, on ollut merkittävästi edistämässä vakuttavuusperustaista terveydenhuoltoa maailmanlaajuisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. ICHOM-konferenssi on järjestetty vuosittain, koronan aikana tosin etänä, ja se on ollut suomalaistenkin keskuudessa alan tunnetuimpia konferensseja. ICHOM:in toiminnan painopisteenä on vaikuttavuusmittarien valinta, ja konferenssin anti onkin usein painottunut yksittäisten (yleensä erikoissairaanhoidossa hoidettavien) potilasryhmien vaikuttavuusmittaroinnin implementointiin. Viime vuosina ICHOM:ilta on toivottu enemmän painotusta peruspalveluihin ja väestön terveyteen.
Tämänvuotiseen konferenssiin lähti Suomesta kymmeniä henkilöitä, hyvinvointialueiden edustajien ohella keskeisiä virkahenkilöitä STM:stä, VM:stä ja THL:stä sekä vaikuttavuuden kehittämiseen keskittyneitä konsultteja NHG:ltä. Hyvinvointialueiden toiminnan aloituksen lähestyessä toiveet olivat korkealla, että käteen jäisi jotain konkreettista Suomen järjestelmään sovellettavaa. Konferenssin jälkeiselle aamulle oli sovittu vielä yhteinen työpaja, jossa konferenssin antia voidaan yhdessä pureskella.
Uudenlaista teemaa olikin odotetusti tarjolla. Yhdenvertaisuus oli esillä useissa sessioissa, ja erityisesti prof. Elisabeth Teisberg painotti sitä voimakkaasti. Teisberghän on vaikuttavuusperustaisen terveydenhuollon perusteoksen, Redefining Health Care –kirjan, toinen kirjoittaja Porterin ohella. Teisbergin vetämässä paneelikeskustelussa korostettiin, että vaikutusten mittaaminen on välttämätöntä, jotta voidaan pyrkiä tuottamaan yhdenvertaisia hoitotuloksia eri ihmisryhmille. Tasa-arvon (equality) sijaan puhuttiin siis nimenomaan yhdenvertaisuudesta (equity), joka tarkoittaa, että palveluita tulisi tarjota jokaiselle tarpeidensa mukaan, pyrkien tasoittamaan väestöryhmien hyvinvointieroja. Keskusteluissa pohdittiin myös, miten tavoitettaisiin ne, jotka eivät ole palveluiden piirissä mutta hyötyisivät palveluista. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanne näyttää siis menneen läpi myös ICHOM:issa!
Konferenssin parasta antia olivat kuitenkin jälleen keskustelut suomalaiskollegojen kanssa. Amerikkalaistaustainen value-based healthcare on lähtökohdiltaan markkinasysteemiin luotu, ja toisenlaiseen järjestelmään sovitettaessa sitä täytyy muokata paikalliseen kontekstiin sopivaksi. Työpajassa Suomen vahvuudeksi todettiin jälleen sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, jonka toteutuminen on nyt lähempänä kuin koskaan. Siinä Suomella varmasti onkin mahdollisuus olla uranuurtaja, mikä toisaalta tarkoittaa myös, että valmiita ratkaisuja on niukasti. Toinen etu Suomessa on tietojärjestelmien ja kansallisten rekisterien verrattain hyvä tilanne. Hyvinvointialueiden ja ministeriöiden yhteinen tahtotila on selkeä: vaikuttavuusperustaiseen suuntaan on pakko mennä, kun resurssit ovat niukat ja kriisi toisensa perään heikentää tilannetta entisestään. Toisaalta hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhan, eikä kukaan halua antaa alueille uusia vastuita juuri nyt. Tämän kanssa pyrimme tasapainottelemaan. Alueiden toiveissa ministeriöiden suuntaan korostui myös priorisointikeskustelun tarve – elokuussa julkaistun VN TEAS -raportin pohjalta alkanutta keskustelua täytyy jatkaa, ja se on ennen kaikkea ministeriöiden ja THL:n tehtävä.
Priorisoinnista toivoimme myös kuulevamme sessiossa, joka oli otsikoitu ”Examples and Special Considerations for Delivering VBHC in Resource-Limited Settings”. Itse tosin mietin, että mitä muita settingsejä muka on kuin resource-limited, mutta laitoin tämän ekonomitaustani piikkiin. Tuo sessio oli kuitenkin pieni pettymys, kun paljastui, että kyse oli kehitysmaista. Ilmeisesti olemme siis Suomessa (ainakin amerikkalaisiin nähden) edelläkävijöitä myös siinä, että hyväksymme taloustieteen perusperiaatteen: resurssit ovat aina niukat.
Tästä pettymyksestä huolimatta yhteishenki suomalaisosallistujien kesken oli vahva, ja päätimme pitää Bostonin hengen pinnalla vielä kotimaahan palattuammekin! Tätä työtä täytyy jatkaa yhdessä.
vaikuttavuusseura.wordpress.com 