Timo Seppälä, VTT (taloustiede), Vaikuttavuusseuran hallituksen varajäsen
Terveydenhuollon tehtävänä on tuottaa terveyttä. Valitettavan usein sana ’terveys’ jaetaan tasan kahteen ulottuvuuteen: terveyteen ja sen vastakohtana pidettyyn sairauteen. Elämä ei ole kaksiuloitteinen, eikä ole terveyskään. Siksi se on pilkottu useaan ulottuvuuteen otettiinpa mikä tahansa elämänlaadun tieteellisessäkin kirjallisuudessa käytetyistä mittareista.
Terveyteen liittyvä elämänlaatu rakentuu useassa ulottuvuudessa, koska ihmisen elinajasta vain pieni osa, jos lainkaan, kuluu absoluuttisen terveyden saralla. Suurin osa hengittämästämme ajasta on tavalla tai toisella terveydellisten haasteiden rajoittamaa tai sen vaikutuspiirissä olevaa. Siksi onkin syytä keskittyä absoluuttisen terveyden ja sen tavoittelun sijaan siihen, kuinka voimme tulla toimeen sairauden tai sairauksien kirjon kanssa, joita meille itsekullekin eri ajanhetkinä tulee. Tällöin puhumme elämänlaadun maksimoinnista eli työ- ja toimintakyvystä.
Työ- ja toimintakyky taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden perusedellytys
Kun elämänlaatu eli työ- ja toimintakyky on mahdollisimman hyvä, ei elämästä nauttiminen ole ainoastaan helpompaa vaan silloin minimoidaan taloudenkin pidon kannalta painetta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskattilassa, missä moni soppa herkästi syntyy.
Parempi työ- ja toimintakyky vähentää kysyntäpaineen kasvua hoitotyölle, terveyden- ja sairaanhoidolle, sosiaalipalveluille, kuin tehostetulle palveluasumisellekin. Samanaikaisesti työn tarjonta pysyy korkeammalla, suurempi osa väestöstä kykenee varoillaan vastaamaan kulutuskysyntäänsä kantaen laajemmalla rintamalla korsia veroilla rahoitettavaan julkiseen palvelujärjestelmäämme. Kun korsien kantajien määrä maksimoidaan, on tarvittavien korsien määrä kantajaa kohden on kevyempi – taloudellinen kestävyys vankempi.
Laissa ilmaistujen ylimaallisten tavoitteiden sijaan sitouduttava määrällisiin tavoitteisiin
Puitteiden luominen työ- ja toimintakyvyn parantamiselle ja ylläpidolle vaatii toimia. Lainsäädännössä esitetyt tavoitteet ovat laadullisia, eivät ohjaa vaan antaa ainoastaan tavoitteelle kehykset, otsakkeet. Ne eivät ole määrällisiä, konkreettisia. Vailla määrällsiä tavoitteita voi jokainen hyvinvointialue väittää tehneensä kovasti töitä abstraktien kehysten sisällä, mutta konkretian puuttuessa jää arviointi verbaaliakrobatian varaan eikä johtamisella ole selkeää suuntaa.Valtion tulisi sitoutua konkreettisiin tavoitteisiin, joilla kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti merkittävän kokoisten potilasryhmien ja sosiaalipalveluiden tavoitteet määritettäisiin.
Vaikka elämänlaatua itseään on varsin haastavaa mitata kohdeväestöltä, vaikuttavuustutkimus tarjoaa paljon tietoa vaikuttavista toimista, joiden kohteena ovat elämänlaatuun vaikuttavat tekijät. Näitä apumuuttujia voidaan helposti seurata nykyisistäkin tietolähteistä ja muodostaa tavoitteet niistä. Voimme seurata esimerkiksi murtumien määrää väestössä, sydänkohtausten määrää, laboratoriotiedot kertovat meille verensokerin ja kolesterolin kehityksen.
Asettamalla ja sitoutumalla konkreettisiin tavoitteisiin toimintaa voidaan johtaa niitä kohti, seurata muutosta ja suuntaa, tehdä tarvittavat muokkaukset toimissa tulosten perusteella. Silloin väistämättä paranee elämänlaatu ja sen muassa taloutemme myrskykestävyys. Ei väistetä tätä mahdollisuutta.
vaikuttavuusseura.wordpress.com 